Nimittäin kuopuksen soseiden syöminen alkaa koko ajan sujumaan paremmin. Ei tarvitsekaan heittää toivoa menemään, heh. Avaa jo suunsa kun lusikka lähestyy. Aiempi edistysaskel oli se, että oppi nielaisemaan sen  ruoan joka suuhun laitettiin (sekin kaiken muun ohella oli tytsylle aluksi ihan käsittämättömän hankalaa, ei vain tajunnut että kiinteääkin ruokaa voi ja pitäisi niellä) Nyt sitten odototetaan milloin hoksaa miten se ruoka otetaan itse siitä lusikasta. Nyt sen joutuu "pyyhkäisemään" lusikasta neidin yläikeneen kun tämä ei osaa itse sitä ottaa. Kaikki aikanaan ja hitaasti hyvä tulee ovat ilmeisesti neidin mottoja tässä kiinteän ruokailun saralla.

Joku toinenkin tätä mammaa ilostuttanut asia oli mielenpäällä tässä illalla, mutta en millään saa sitä mieleeni. Noh, jos se jostain putkahtaa niin voihan sen myöhemminkin kirjoittaa ylös.

Lasten päikkäreiden jälkeen käytiin vielä illan päätteeksi viemässä lasipurkkeja kierrätykseen ja samalla lähikaupasta ostettiin jätskit. Oltiin sitten retkellä siinä kaupan pihassa nurmikolla. Levitettiin mukana ollut pieni peitto nurtsille ja mun ja esikoisen pyllyt mahtuivat siihen. Isukki sai syödä jätskinsä seisovassa pöydässä ja kuopukselle ei jätskiä vielä tarjoiltu.