Otsikon mukaisesti erityisesti vkloppuisin meillä sytytellään kynttilöitä lyhtyihin, mutta kynttilä(t) palavat meillä oikeastaan lähes joka ilta nyt syksyn tullen. Tässä hieman katsausta meidän lyhtyihin.

Etupihalla:


Takapihan terassilla myös kaksi lyhtyä. Kuvassa kuitenkin vain yksi.


Sisällekin niitä on jostain syystä kertynyt...

Olohuoneen sohvapöydällä on melkein kaunein tunnelmavalon antaja, jossa on joka ilta poltettu kynttilää:


Makuuhuoneessamme on eniten lyhtyjä. Lukumäärä saattaa toki muuttua, mutta nyt niitä on siellä yhteensä kolme.

Tämä lyhty on korkean klaffilipaston päällä sänkyämme vastapäätä:


Tästä seuraavasta kohdasta makkarissa onkin juuri ollut kuvia, mutta otetaas uudestaan, sillä nyt pikkulipaston päälläkin on lyhty:


Hyllyn päällä mulle rakkaita mustavalkoisia, todella vanhoja valokuvia tärkeistä ihmisistä, joita en ole koskaan tavannut. Ihminen voi olla tärkeä, vaikkei olisikaan oppinut tuntemaan henkilökohtaisesti. Se tunne on vain erilainen.

Kuvissa vasemmalla äidin isä joko armeija aikanaan tai sitten sodan aikana. Oikealla sama mies vaimonsa kanssa, eli mummuni kanssa.

Makuuhuoneesta löytyy vielä yksi lyhty joka roikkuu katosta:

(kylläpä valokuvassa tapetin rajat näkyy ikävästi, mutta ei se paljaalla silmällä katsottuna normaalisti tuolta näytä)

Tässäpä pieni lyhtykatsaus näin iltamyöhään pimeässä kirjoitettuna.