Olen tänään kirjoittanut monta kertaa ja nyt kun olen menossa nukkumaan voin luvata, että tämä on viimeinen tälle päivälle.  :)  Pakko vaan kirjoittaa miten onnellinen olen taaskin niinkin pienestä asiasta kuin siitä, että pääsin pitkän tauon jälkeen jumppaan. (Sairastaminen teki tuon tauon ja vielä on räkää jossain rööreissä, mutta ei yskittänyt jumpassa. Vähän vain kunto oli rapissut).

 Mä en ennen lapsien saamista välittänyt jumpista yms  yhtikäs. Joskus tuli käytyä kerran pari kaverin pyynnöstä ja sitten se jäi.  Olin enemmän yleisurheilu tyyppiä ja tykkäsin pelata myös joukkuepelejä niin sisällä kuin ulkona. Salissa pomppiminen ei innostanut. Nyt olen oppinut arvostamaan tätä lajia ihan erilailla. Aluksi kai ihan vain siitä syystä, että pääsi pois kotoa hengähtämään ja viettämään omaa aikaa. Nykyään huomaan siinä paljon muutakin kivaa. Hyvä musiikki ja itsensä koetteleminen niin sykkeen nosto kuin lihaskunto osuuksissa. Ajatukset voivat myös vaellella välillä vapaasti ja musiikki usein sopii myös minun makuuni joten on kiva kuulla musiikkiakin ilman että samalla lapset pälpättävät päälle. Kaikenkaikkiaan tästä yhdestäkin kerrasta tuli aivan taivaallisen hyvä olo. Mieli kirkastui, tunsin itseni paljon onnellisemmaksi.... tälle listalle mahtuisi paljon kaikkea hyvää. Olen iloinen siitäkin, että osaan olla onnellinen pienistä asioista. Ei siis todellakaan ole yhdentekevää miten aikainsa ja päivänsä viettää. Ero on suuri siihen minään joka oli paljon surkeampi vielä viime viikolla ja eritoten väsynyt.  Psyykkisesti ja fyysisesti siis todella hyvä päätös tälle päivälle. Nyt sitten viimein nukkumaan sillä toki saan itseni väsyneeksi silläkin jos vielä valvon tässä koneella.