Vkloppu oli niin kiireistä, ettn joutanut kirjoittaa mitään. Tarkoitus oli kirjoittaa ja tarkoitus oli myös ottaa rennosti. Mitä vielä! Perjantaina 17.10 herätessäni olin suunnitellut erityisesti ottavani rennosti, sillä oli mun synttäri päivä. Ei kai mun silloin tarvi rehkiä?? Noh, tätä pientä toivettani ei kuultu vaan aloitin päiväni niska limassa hikoillen koko aamupäivän.
Mitä sitten tapahtui? Tässä pieni kooste siitä:
Esikoiselle tapahtui silkka vahinko, mutta sotku oli kyllä semmoinen että ei siinä kovin leppoisalla mielellä sitä voinut katsoa. Huonoksi onneksi mies oli juuri aamulla tehnyt uuden ison kipollisen puolukkasosetta (anoppilasta tulee siis pakastettuna meille ns. raakaa puolukkasosetta ja me sokeroidaan itse aina osa kerrallaan) Pojalta tippui siis tämä täysinäinen kippo lattialle ja sitä lensi niin jokapuolelle ja semmoisiin paikkoihin, että tuntuu ihan yliluonnolliselta. Onneksi ei ollut paperi tapetteja keittiössä, se olisi tietänyt uutta tapetointia. Hommaa riitti moneksi tunniksi ja mä olin itsekin yltä päältä puolukassa lopulta.
Keittiö näytti kyllä ihan kuin sitä puolukkaa olisi lingottu ympäriinsä (vaikka siis se tipahti vaan lattialle) silti sitä oli jokaisella kuudella tuolilla, neljällä eri seinäosuudella, verhoissa,ikkunassa,khh:n ovessa, olkkarin puoleisessa nojatuolissa ja keittiönpöydän kansi oli ALAPUOLELTA myös puolukassa.... Noh, outoja asioita tapahtuu.
...........................................
Pojalla oli kerhopäivä ja hädin tuskin kerhoon ehdittiin yhdeksi iltapäivällä sillä siivous prosessi tosiaan vei minulta monta tuntia. Lattiakaan ei ihan kerta luutuamisella lähtenyt puhtaaksi.
Iltapäivä meni sitten mukavimmissa merkeissä. Oli varmaan lahjarikkain synttäripäivä minulla sitten vuosiin sillä sain KAKSI lahjaa!! Pari ystävääni muisti minua itseni näköisillä ja tarpeellisilla lahjoilla.
Ensimmäisessä paketissa oli servettejä ja lyhtykynttilöitä. (Polttelen kynttilöitä niin paljon, että tarpeeseen todellakin tuli ja käyttöä löytyy)
Toisesta paketista paljastui scrapbook setti. Nyt tuli taas uutta intoa askarteluun. Pitäisikin tehdä taas uusi sivu siihen äitiäni koskevaan kirjaan jota teen niin lapsia kuin itseäni ajatellen.
KIITOS vielä kerran lahjoista ystävilleni!
Illalla mies alkoi vielä leipomis operaatioon. Halusi tehdä minulle kakun. Mutakakun sain, kuinkas muuten. (Suklaan ystä kun olen.)
Koitin vastustella, että ei tarvi tehdä, kun ei voida kutsua ketään vieraitakaan, kun ollaan kipeinä. Mies halusi kuitenkin kakun tehdä ja mikäs siinä sillä se kyllä meni nopsaan ihan oman perheenkin suihin.
Lauantaina oli meillä myös tiedossa mukavaa ohjelmaa sillä saatiin esikoisen kummitäti lapsenvahdiksi ja päästiin illalla ravintolaan syömään. Amarillossa käytiin. Meidän oli tarkoitus käydä myös keilaamassa, mutta käteni kipuilee (siinä on joku lihas revähtänyt aikoja sitten eikä parane millään) joten jätettiin keilailu, koska olin joutunut jo koko aamupäivän rasittamaan kättä hinkatessani puolukkaa mitä erikoisemmista paikoista.
Mukavaa oli kuitenkin hetkeksi päästä kaksin syömään ja juttelemaan rauhassa.
Sunnuntaina heräsin siihen, että ääni oli poissa. Kuiskaten pystyin puhumaan vähän aikaa kerrallaan. Selkeästi päällä olut flunssa ja kovaääninen keskustelu ravintolassa teki tehtävänsä. Sunnuntai menikin sitten hiljaisissa tunnelmissa, kuten arvata saattaa.
Mitä sitten tapahtui? Tässä pieni kooste siitä:
Esikoiselle tapahtui silkka vahinko, mutta sotku oli kyllä semmoinen että ei siinä kovin leppoisalla mielellä sitä voinut katsoa. Huonoksi onneksi mies oli juuri aamulla tehnyt uuden ison kipollisen puolukkasosetta (anoppilasta tulee siis pakastettuna meille ns. raakaa puolukkasosetta ja me sokeroidaan itse aina osa kerrallaan) Pojalta tippui siis tämä täysinäinen kippo lattialle ja sitä lensi niin jokapuolelle ja semmoisiin paikkoihin, että tuntuu ihan yliluonnolliselta. Onneksi ei ollut paperi tapetteja keittiössä, se olisi tietänyt uutta tapetointia. Hommaa riitti moneksi tunniksi ja mä olin itsekin yltä päältä puolukassa lopulta.
Keittiö näytti kyllä ihan kuin sitä puolukkaa olisi lingottu ympäriinsä (vaikka siis se tipahti vaan lattialle) silti sitä oli jokaisella kuudella tuolilla, neljällä eri seinäosuudella, verhoissa,ikkunassa,khh:n ovessa, olkkarin puoleisessa nojatuolissa ja keittiönpöydän kansi oli ALAPUOLELTA myös puolukassa.... Noh, outoja asioita tapahtuu.
...........................................
Pojalla oli kerhopäivä ja hädin tuskin kerhoon ehdittiin yhdeksi iltapäivällä sillä siivous prosessi tosiaan vei minulta monta tuntia. Lattiakaan ei ihan kerta luutuamisella lähtenyt puhtaaksi.
Iltapäivä meni sitten mukavimmissa merkeissä. Oli varmaan lahjarikkain synttäripäivä minulla sitten vuosiin sillä sain KAKSI lahjaa!! Pari ystävääni muisti minua itseni näköisillä ja tarpeellisilla lahjoilla.
Ensimmäisessä paketissa oli servettejä ja lyhtykynttilöitä. (Polttelen kynttilöitä niin paljon, että tarpeeseen todellakin tuli ja käyttöä löytyy)
Toisesta paketista paljastui scrapbook setti. Nyt tuli taas uutta intoa askarteluun. Pitäisikin tehdä taas uusi sivu siihen äitiäni koskevaan kirjaan jota teen niin lapsia kuin itseäni ajatellen.
KIITOS vielä kerran lahjoista ystävilleni!
Illalla mies alkoi vielä leipomis operaatioon. Halusi tehdä minulle kakun. Mutakakun sain, kuinkas muuten. (Suklaan ystä kun olen.)
Koitin vastustella, että ei tarvi tehdä, kun ei voida kutsua ketään vieraitakaan, kun ollaan kipeinä. Mies halusi kuitenkin kakun tehdä ja mikäs siinä sillä se kyllä meni nopsaan ihan oman perheenkin suihin.
Lauantaina oli meillä myös tiedossa mukavaa ohjelmaa sillä saatiin esikoisen kummitäti lapsenvahdiksi ja päästiin illalla ravintolaan syömään. Amarillossa käytiin. Meidän oli tarkoitus käydä myös keilaamassa, mutta käteni kipuilee (siinä on joku lihas revähtänyt aikoja sitten eikä parane millään) joten jätettiin keilailu, koska olin joutunut jo koko aamupäivän rasittamaan kättä hinkatessani puolukkaa mitä erikoisemmista paikoista.
Mukavaa oli kuitenkin hetkeksi päästä kaksin syömään ja juttelemaan rauhassa.
Sunnuntaina heräsin siihen, että ääni oli poissa. Kuiskaten pystyin puhumaan vähän aikaa kerrallaan. Selkeästi päällä olut flunssa ja kovaääninen keskustelu ravintolassa teki tehtävänsä. Sunnuntai menikin sitten hiljaisissa tunnelmissa, kuten arvata saattaa.
Kommentit