Blogissa on ollut hiljaista. Elämä on ollut vain niin kiireistä. Liiankin kiireistä  :(  Onneksi neljän työpäivän kuluttua mulla alkaa kesäloma...vai oliks se työleiri??  ;)  Siis remppa vaan jatkuu. Tosin kai tässä kohta ollaan siinä pisteessä ettei mua enää tarvita. Siihen asti koitan pysyä mukana ja tehdä sitä mitä osaan. Sen jälkeen täytyy vaan yrittää pysyä poissa jaloista.

Tässä meidän työlistaa:

Sisäkatto uusitaan

verholaudat poistetaan ja verhotangot tulee tilalle.

Esikoisen huone, olohuone, keittiö ja eteinen tapetoidaan uudelleen

Keittiön kaapistot uusitaan kokonaan. Rungot ovat niin pinttyneet rumiksi ja likaisiksi ettei niitä voi säästää.

Meidän paljon kärsineet väliovetkin pitäisi uusia. Me on osattu kohdella ovia hyvin, mutta edellinen asukas (tai heidän koira ?) on tehnyt tuhojaan.

Ikkunan pokat ja tuuletusluukut maalataan sisäpuolelta.

Eilen käytiin myös ensi kertaa uudessa Tampereen Ikeassa. Haettiin miehen haaveilemalle uudelle telkkarille uusi taso. Liatorp- niminen tv taso. Vanha taso on kuulemma liian pieni tulevalle telkkarille.  Toki myös paljon muuta pienempää sälää tuli ostettua ja oikeasti tarpeellista. Poika sai lukulampun itselleen joka kiinnitettään "klipsulla" sängyn päätyyn. Näppärää mielestäni. Lisäksi erityisen tyytyväinen olen uusiin hame- tai housu henkareihin. Nyt mahtuu monta hametta samaan henkariin ja ne saa yksitellen pois. Ei tarvi ensin poistaa viittä muuta että saa alimmaisen. Tuli niin tarpeeseen. :) Myös Ikean "oskarin oksakin" ostettiin ja muuta tämän tyylistä tosi tarpeeseen tulevaa pikku juttua.  Oikeasti... tarvetta on. En ostanut mitään pelkän houkutuksen vuoksi vaan tarve on saada koti paremmin järjesteltyä.

Tuulikaapin remppakin on suunnitelmissa, joten Ikea kutsuu jossain vaiheessa uudelleen. Työni vuoksi tuulikaapin pitäisi toimia myös paremmin niin, että saataisiin lisää tilaa sekä omien, että hoitolasten vaatteille, kengille, saappaille, pipoille yms. Nyt tilaa on niin vähän, että joutuu aina iltaisin tyhjentämään tuulikaapin oman väen vaatteista ja se jos mikä rasittaa kun on tavallaan turhaa työtä siirrellä vaatetta edestakaisin.

Tälläisiä ajatuksia täällä rempan keskellä. Varmasti palaan asiaan, ehkäpä piankin. Ehkäpä jo tänään...uudella aiheella.

Jos on Stockan hulluilla päivillä hullu meininki niin on kyllä Reiman tehtaanmyymälän tyhjennysmyynneilläkin. Torstaina tuli käytyä naapurin kanssa ja silloin ei paljon meille tarpeellista löytynyt. Arvoin sitten monta kertaa lähteäkö tänään vielä toistamiseen kun en ekalla kertaa niitä välikausipukuja sieltä saanut. Tänään (lauantaina) sitten oli hyvä tuuri ja sen muutaman minuutin aikana kun välikausi asuja rekissa ehti olla niin minäkin löysin sieltä meidän lapsien kokoiset puvut.

Viime syksynä kävin siellä myös mutta silloin en laittanut tänne kuvia. Nyt on tekemisen puutetta niin päätin napsia kuvat ja laittaa tänne.

Tässä alla kaikki mitä tytölle ostin. Välikausipuku (takki/ housut), Reimatec lenkkarit, pipoja oikealla puolella (tuo jossa kolme raitaa tuli ostettua jo torstaina ja sattumalta sopii parhaiten puvun kanssa), lenkkareiden vieressä reimatec hattu kevät/ syksy keleille ja vasemmalla on pari reimatec talvilakkia. Tai mun mielestä sopivat hyvin välikauteen ja lauhoille talvikeleille kun ei ole paksua toppausta.

Alla olevassa kuvassa tytön tämän kevään lemppari takki ja siihenkin löytyi sopiva pipo vahingossa. Huomatkaa takki onkin vaaleansininen vaikka tyttö kyllä yleensä sanoo lempivärikseen vaaleanpunaisen. Eli sininenkin kelpaa (yleensä kyllä epäilee kaikkea sinistä poikien vaatteiksi)

Tässä alla taas pojan vaatteet.  Välikausipuku, pipoja, hihan alla on neulos lippis ja siitä tuli pojan suosikki (jos saisi niin käyttäisi lippiksiä ympäri vuoden), kengät oli hyvä löytö (reimatecin välikausi lenkkarit 5e, niissä siis vähän vartta),  lisäksi reimatecin välikausihousut (ilman takkia). En tiedä kummalle lapsista tulevat käyttöön kun heillä menee lähes saman kokoiset vaatteet nykyään. Pojalle nuo housut kyllä ostin...mutta katsotaan kummalla on tarvetta tai sitten yhteiskäyttöön :)

Lisäksi samalla reissulla poikettiin Homeberry nimisessä sisustusliikkeessä. Kuinka sattuikaan se on lähellä Reiman myymälää ja siellä oli kaikki tuotteet -50%. En silti tuhlannut siellä. Pari pientä ostosta tein. :)

Huhtikuun eka päivä jo. Maalistkuu meni ihan huomaamatta minulla ohi! Kohta pääsemme pääsiäisen viettoon. Itse olen ollut jo koko tämän viikon lomalla, samoin tytöllä ei ole ollut kerhoa, mutta miehellä tietysti työt on jatkuneet ja pojalla eskari. Tänään alkaa kuitenkin koko perheen pääsiäisloma. Sen kunniaksi laitan meidän tämän vuoden pääsiäisaskarteluista kuvia.

Ylläolevassa kuvassa on lasten kanssa tehdyt pääsiäisohra kipot. Päällystettiin kermaviilipurkit silkkipaperilla. Lapset saivat itse istuttaa ohransa. Nämä kuvassa olevat purkit ovat hoitolapsieni tekemät, jotka he tietysti saivat kotiin kun ohra kasvoi. Värittelimme purkkeihin myös pääsiäismunia. Keltaiset tiput ovat minun leikkaamiani. Lapset toki saivat itse liimata tipujen nenät ja silmät. (Silmät ovat semmoiset liikkuvat, mitkä ovat lasten suosikkeja askartelussa) Tiput liimattiin purkkien kylkeen.

Seuraavaksi alla olevassa kuvassa meidän virpomisvitsat. Nimitän niitä oikeastaan pääsiäisoksiksi, koska täällä meilläpäin ei ole tapana käydä virpomassa.

Pupujakin piti tehdä pääsiäiseen liittyen. Oikean puoleinen pupu on takaapäin kuvattu. Askartelutarvikkeista löytyi värikkäitä pehmoisia palleroita joten meidän puput saivat iloisen väriset "töpöhännät". Isommat lapset leikkasivat pupunsa itse. Minä leikkasin 2-vuotiaan pupun ääriviivat.

Pääsiäistiput ovat aivan ehdottomia ja askarreltiin pääsiäiskortteja. Tehtiin helppoja joten hyvin onnistui 2-vuotiaaltakin. Tipu-kortteihin käytettu punaista kartonkia ja ohuempaa huokoista askartelupaperia. Lapset saivat siis repiä keltaista paperia ja niistä muodostui tiput. Nokat leikattiin oranssista paperista, mutta silmät ja jalat piirrettiin tussilla. Ylärivissä vasemmalla 2v hoitotytön tipu. Vieressä hänen veljensä tekemä tipu. Alarivi vasemmalla: oman 4v tytön tiput ja alhaalla oikealla oman eskari-ikäisen pojan tekemä tipu. Hän ei halunnut repiä vaan halusi leikata tipun saksilla, siksi hänellä on vähän erilainen kortti.

Meidän piti kovasti lähetellä pääsiäiskortteja sukulaisille ja lasten kummeille, mutta niin siinä kävi, että kortit unohtuivat eivätkä enää ehtisi pääsiäiseksi. Tässä ne nyt sitten virtuaalisesti toivottavat hyvää pääsiäistä kaikille!

.....................................

Voisin laittaa vielä tähän perään yhden askartelun joka tehtiin ennen pääsiäis askarteluja. Mikäettei tämäkin voisi olla vaikka pääsiäisnoidan kissa....tosin me kyllä tehtiin kissat ihan muuten vain. Tämmöisiä niistä tuli:

Nämä tehtiin hoitolapsien ja oman 4-vuotiaan kanssa. Isommat leikkasivat kissojensa ääriviivat itse, mutta minä leikkasin 2-vuotiaan kissan (hänen kissansa on keskimmäinen kuvassa). KIssoilla on hienot keltaiset hännät tehty tehty karvaisesta metallilangasta jota voi väännellä mieleiseensä asentoon. Silmät taas niitä heiluvia malleja joita lapset rakastavat.

Mä olen tainnut saada auringon pistoksen tuosta kevätauringosta. Olen hankkinut itselleni siinä määrin puuhastelua, ettei riitä vuorokaudessa tunnitkaan.  Listaan tähän vähän mitä kaikkea haluaisin tehdä ja yritän ehtiä tekemään.... paino sanalla yritän. Nämä eivät ole sitten tärkeys järjestyksessä vaan miten tulevat mulla mieleen.

1. Lankoja riittää tuhottavaksi. Vuodenaika vaihtuu ja pitäisi kevätpipoja kutoa lapsille. Lisäksi mulla on keskeneräisiä töitäkin muutamia.

Yllä kuvassa keskeneräiset villasukat ja päättelyä vaille olevat ranteen lämmittimet.

2. Lainasin kirjastosta peräti kaksi pikalaina kirjaa (vain viikko laina-aikaa eikä saa uusia) Hyvä jos toisen  ehdin viikossa luettua, kun paljon muutakin pitäsi ehtiä. Tuon Riadin tytöt olen halunnut pitkään jo lukea ja Puolikas keltaista aurinkoa vaikutti hyvältä takakannen perusteella. Tildan tapaan napparin mukaani lähinnä kauniiden kuvien vuoksi. En välttämättä ala ompelemaan siitä mitään, ellei sitten jotain tosi kivaa kaavaa löydy.

3. Kirjastosta lähti lainaan myös Novitan neulelehtiä joista tarkoitus etsiä uusia toteutettavia neuleohjeita.  Pari Maalla lehteä otin lähinnä fiilistely kuvien vuoksi. Taika lehdet taas ovat mun "ammattikirjallisuuttani" eli niihin perehdyn työni ja tottakai omien lasteni vuoksi. Haen uusia ideoita vaikka joiltakin osin mun ideapankki jo pursuileekin askarteluja, mutta ei ole pahitteeksi löytää lisää kivoja juttuja.

4. Haluan ehtiä käymään lenkillä

5. Wii Fit lauta (sekä lapsille Mario Kart) saapuivat eilen ja Wii fit lautaa haluaisin käyttää mahdollisuuksien mukaan kun aikaa liikenee.

6. Tämä on tärkein osa tätä postausta: Ostin sukset tänään!! Kyllä olen tästä haaveillut pitkään, vuosia. Mutta mies on saanut mut pessimistisillä näkökannoillaan aina luopumaan tästä. Nyt viimein päätin, että alennusmyyntiaika on hyvä hetki hankkia ne sukset. Vaikka minusta ei himohiihtäjää tulisikaan (enää) niin kyllä tämä on kannattava investointi kun enhän mä tästä enää kasva pituutta (painosta ei sit tiedäkään) niin ei nämä mulle pieniksi jää kuten lapsilla joille sit pitääkin ostaa suksia useinkin.

Olen hiihtänyt lapsuudessani ja nuoruudessa paljon. Tykkäsin osallistua hiihtokisoihin ja äidin ja isän kanssa hiidettiin paljon. Isän kanssa ehkä vähemmän, mutta äidin kanssa käytiin usein hiihtolenkillä ja hiihdin pitkiä matkoja jo pienestä pitäen. Olen kovasti haaveillut pääseväni itse hiihtämään omien lasten kanssa. Ensi talvi saattaa hyvinkin olla sitten vähäluminen, mutta onhan täällä aina pieni tekolumi latu  tehty jos ei muuten lunta olisi. Tämä mahtava talvi kyllä varmasti houkutteli muitakin kuin minut suksien ostoon. Kova into olisi nyt keväthangille päästä. Toivottavasti tässä vielä tulee hiihtokelejä, että ehtisin edes pari kertaa kokeilla suksiani. Kutos-kohta on siis: haluan ehtiä hiihtämään ennen kuin lumet sulavat!

Tämän kaiken lisäksi pitää myös ansaita rahaa eli tehdä töitäkin ja pitää koti siistinä. Emme voi elää kuin pellossa senkään vuoksi, että koti on mun työpaikkani.

Eilen oli täydellinen maaliskuinen kevätpäivä. Mikäs siinä oli vastaanottaa viikonloppua ja tehdä vielä viimeinen työpäivä ennen pari päivän huilaus taukoa. Aamulla oli pakkasta -11 mutta se laski päivän aikana -3 eli oikein ihanaan ulkoilusäähän. Aurinkoi paistoi ja häikäisi niin että lapset valittivat siitä kun silmiin sattui. Se ei tietenkään ollut kivaa. Minä tietysti räpsin kuvia minkä ehdin.

Aurinkohan se sieltä katon takaa kurkistaa! Lumipeite katolla on massiivinen ja todella PELOTTAVA! Alkuviikosta kun oli muutama päivä plussakelejä niin lunta tulikin katolta alas vähäsen ja meidän lumiestekin lähti irti ja oli eräänä aamuna maassa. Lapsia joutuu hätistelemään koko ajan kauemmas räystäistä.

Takapihan terassille aurinko porotti puolen päivän aikaan todella kuumasta. Mulla oli mustat sisähousut kun käväisin siinä ja reisiä suorastaan kuumotti. Vaikka siis oli vielä se -3 pakkasta niin aurinko lämmitti niin että räystäältä tippui vesi. Sulattaa se aurinko siis pakkasellakin lumia :)

Päivässä oli tosiaan myös pieni jännitys momentti. Lapsille asiasta ei oltu edes kerrottu, mutta minä odotin erästä pakettia saapuvaksi. Jännitin siis tuleeko se perille viikonlopuksi vai ei. Noh, tulihan se!!!

Kuva jo paljastaaki mitä posti meille toi. Wii konsolin ja sports sekä sports resorts pelit. Matkalla vielä on lapsille Mario kart peli jota minunkin tekee mieli pelata kun siinä on se hauska ratti jolla ohjataan. Sekä Wii fit varmaan lähinnä minulle, mutta katsotaan innostuuko joku muukin siitä.

Vaikka odotinkin konsolia kovasti vklopuksi niin olin kyllä ihan viilipyttynä ja päätin lähteä kuopuksen kanssa hiihtämään. Aurinkoisella säällä ulkoliikunta menee toki konsolipelaamisen edelle! Harmillista vain ettei mulla ole suksia! Keväthanget olisivat niin houkuttelevat! Jouduin siis kävelemään kun neiti hiihti. Mut ehkä mä joskus ne sukset saan. Mies ei ole innostunut hiihtämisestä eikä ole ottanut vakavasti mun suksien ostamis vihjailuja. En minäkään nyt sanoisi että välttämättä kovin usein hiihtäisin ja talvet kun voivat olla hyvinkin vähälumisia, mutta menishän ne samat sukset kai mun loppu iän niin siihen verraten investointi ei kai kauhean suuri olisi. Niin ja olenhan mä miestäkin houkutellut että jos itselleenkin sukset hankkisi niin joskus voitaisiin koko perhe käydä hiihtämässä.

Tyttö hiihti kodin vieressä olevassa puistossa jossa meneekin sopivasti yksi kaupungin hiihtoladuista. Lumihanki kannatteli mua hyvin ja uskalsin siis lähteä ladun viereen kävelemään (lunta oli siis siinä kohtaa paljon) Pääsinkin pitkälle.... niin pitkälle ettei kannattanut enää palata takaisin kun yhtäkkiä.....

.....HUMPS olinkin polviani myöten lumessa. Siinä olikin vähän miettimistä että mihin suuntaan koittaisin alkaa kahlaamaan, mutta onneksi lumi alkoi kantamaan minua uudestaan vähän matkan päässä!

Tämän alla olevan kuvan otin sen vuoksi että koitan todistaa että kyllä se lumi mua kantaa siinä ladun vieressä  :)

Puistokin näytti näin kivalle iltahämärissä:

Loppuun vielä tämmönen kuva...elikkä kyllä se hiihtäjä neitikin pääsi pelailemaan ennen nukkumaan menoa. Tässä on menossa golfin harjoitus lyönnit eli kunnon peli ei ole vielä alkanut.

Lapset pelasivat golfia, keilausta ja nyrkkeilyä ( joka vaikutti mun mielestä aika hurjalta)

Minä ja mies jatkoimme pelaamista kun lapset oli saatu nukkumaan. Hauskinta oli luoda oma "mii" elikkäs oma pelaaja profiili sillä miehellä siitä tuli aika näköinen.  Mun pelaajahahmosta ei tullut ihan niin näköinen kun en saanut pitkiä hiuksiakaan (sitä vois kritsoida), mutta pikku yksityiskohta kylläkin löytyi eli luomi poskeen kuten mulla onkin oikeasti  :)

Minä pelasin ekana iltana golfia ja keilausta sekä pöytätennistä ja melontaa. Kaksi viimeistä oli tosi hauskoja ja kilpailuviettiäkin ja jännitystäkin syntyi vähän. Keilaus ja golfi olivat vähän liian rauhallisia mulle.

Tottumattomalle pelaajalle kävi kuitenkin niin että niska ja hartiat menivät jumiin ja yöstä tuli tosi huono. Hartioita, niskaa ja päätä särki ja näin lisäksi painajaisia sen ajan kun nukuin. Noh, pitää varmaan harjoitella lisää niin ehkä se siitä  :)

Meillä on ollut tämä viikko talvilomaa. Pojalla eskarista, tytöllä kerhosta ja vanhemmilla töistä. Nyt ollaan jo kotona, mutta lauantai-keskiviikko oltiin pohjoisen mummolassa. Ilma oli talvinen, lunta riitti ja pakkasta myös! Ei siis kovin ulkoilu painotteinen ollut tämä meidän lomamme. Ekana aamuna pakkasta taisi olla jotain -28. Onneksi se sentään laski, mutta tuulen vuoksi ei erityisen lämmintä ollut.

Pakkasta paossa

Minä sain kuitenkin kudottua, kun sisällä oltiin, että positiivista sekin. Lisäksi kyläiltiin miehen kaverin uudessa kodissa. Hieno talo heillä olikin ja alakerta ihanan avara. Toivoisi, että omassa kodissakin olisi yhtä avaraa. Lapsilla sujui leikit siellä tosi hyvin. Meidän neitikin vilahti heti yläkertaan leikkimään, vaikka näemme tätä perhettä tosi harvoin. Se onkin hassua miten joissakin paikoissa tai joidenkin ihmisten kanssa tyttö heittäytyy ujoksi ja toisissa paikoissa taas ei yhtään. Olen miettinyt selitystä ja vaikuttaisi siltä, että jos leikkikaverina on vanhempi lapsi niin mitään ongelmaa ei ole. Isompi osaa pyytää toista leikkimään kanssaan ja homma alkaa sujua. Saman ikäisen leikkikaverin kanssa taas ei meinaa leikki monestikaan päästä alkuun kun kumpikaan ei suoraan ehdota mitään tai ala viemään leikkiä eteenpäin. Siitä ei ole kyse ettei meidän kuopus osaisi itsekin "johtajan" roolissa olla. Luulen että se rooli sopii hänelle jopa liiankin hyvin ja tässä roolissa viihtyykin silloin kun leikkikaverina on selvästi nuorempia lapsia. Esim meidän hoitotytön kanssa leikki sujuu myös hyvin kun tyttö ottaa johtajan roolin ja saa päättää koko ajan mitä leikitään. Viihtyy roolissaan jopa niin hyvin että saa kiukku kohtauksia jos pienempi joskus ei teekään niin kuin hän haluaa.

Oulussa ihan kaksin taas

Miehen kanssa teimme kaksin yhden yön reissun Ouluun jossa yövyimme Sokos Hotel Arinassa. Meillä nämä pienet irtiotot tuppaa olemaan kallista lystiä, kun meillä ei ole mahdollisuutta viettää koti-iltaa kun lapset ovat isovanhempien hoivissa. En tiedä ymmärtääkö tätä jos ei ole omia lapsia, mutta vaikka parisuhdetta pitää hoitaa arjessa muutenkin niin tuntuu, että tämä tulee niin tarpeeseen pari kertaa vuodessa. Sitä vertaa yleensä itseään niihin joilla isovanhemmat ovat lähellä ja nämä kilpailevat siitä kuka saa hoitaa lapsenlapsia, mutta toki on niitäkin joille tälläistä mahdollisuutta ei ole koskaan. Ei ole ketään sukulaista lähellä tai muuten vain mahdollisuutta. Se on surullista, sillä jokainen pienten lasten vanhempi tietää miten raskasta arki on ja työssä käyvät todellakin tuntevat ruuhkavuodet nahoissaan (minäkin siihen porukkaan nyt liittynyt). Niin paljon erotaan juuri silloin kun lapset ovat pieniä ja luulen sen johtuvan suurelta osalta juuri siitä kiireestä kun ei ehditä kohdata omaa puolisoaan arjen keskellä ja koska arki saa molemmat väsymään niin siitähän se alamäki sitten lähtee jos ei ole edes kunnon keskustelu yhteyttä toiseen. Meillä onneksi keskustelu on toiminut aina ja tuntuu, että koko ajan opitaan keskustelemaan rakentavammin. Niin sen silti kuuluukin mennä, ei ihminen tule koskaan valmiiksi eikä parisuhde tule valmiiksi. Aina voi oppi uutta ja jos kuvitteleekin olevansa valmis ja täydellinen niin metsään menee.  :)

Mutta taas meni kovin syvälliseksi, niin kuin mulle helposti käy. Meillä joka tapauksessa oli oikein rentouttava ja seesteinen reissu Ouluun. Extempore sinne sunnuntai iltana päätettiin lähteä kun miehen veli soitteli. Mentiin heille kyläilemään ja siellä istuttiin se ilta ja sieltä suoraan hotellille. Saatiin luksus palvelua hotellin henkilökunnalta: meidän kyydittiin hotellille, auto vietiin parkkiin oikein lämmitys paikalle ja seuraavana aamuna auto tuotiin hotellin oven eteen meille. Kuin elokuvissa konsanaan. 

Maanantaina käytiin vielä syömässä Amarillossa. Siellä oli burger viikot ja mä otin ekaa kertaa hampurilaisen siellä. Tiedän, että ne olivat erilaisia kuin normaalisti, mutta silti en ihastunut. Hyvä se kuitenkin oli testata miltä tuntuu syödä hampparia oikein haarukalla ja veitsellä ;)  Enkä moiti huonoksi ruoaksi, mutta ei vaan tullut semmosta oloa että tätä lisää.

Kovin monessa kaupassa ei käyty enkä ostanut itselleni mitään. Lankoja teki mieli ostaa lisää, mutta jätin nekin hyllyyn hypisteltyäni niitä pariinkin otteeseen. Lapsille ostettiin tuliaisiksi palapelit ja tykästyivät niihin kovasti. Tytölle prinsessa aihetta ja pojalle löytyi hauskoja pikku rasioissa olevia Cars palapelejä. Olivat halpoja (2e/paketti) Kuitenkin hyvän kokoisia palapelejä nekin kun 54 palaa yhdessä palapelissä. Poika tekee kyllä sen kokoiset palapelit ihan hetkessä. Oliskohan pitänyt ostaa se 200 palainen Cars palapeli jota katselin. Siinä olis ollut puuhaa pidemmäksi aikaa luulen.

Oulun reissulta palattua pakkanen ei ollut enää niin kovaa joten tarjettiin pulkkamäessäkin käydä lasten kanssa.

Esikoinen tapasi kummejaankin reissulla ja pelasi kummisedän kanssa pleikkarilla. Ihmeellistä kyllä mitään suurta pelihimoa ei ole pojalle tullut. Se on kyllä hyvä asia. En tiedä miten se sitten muuttuu jos oma pelikonsoli joskus saadaan.

Perheen miehet kävivät myös moottorikelkkailemassa. Nyt oli lunta riittävästi siihen puuhaan sillä joulun aikaan ei ollut. Kylmää puuhaa se taisi silti olla, ettei pitkää aikaa tarjennut.

Lopuksi vielä kuva Pohjanmaan valoilmiöistä eli kasvihuoneista. Niitä riittää monia ja pimeällä valaisevat niin, että pitkältä metsän takaa jo erottaa missä niitä on kun taivaskin valaistu.

.........

Alemmassa postauksessa kuvia mitä sain tehtyä loman aikana kummipojalle ja itselleni.

Täydellistä irtiotto arjesta käytiin ottamassa lasten pohjoisen mummolassa. Tässä dokumenttia itselleni muistiin sekä toki muillekin nähtäväksi mitä sain aikaiseksi siellä.

Kummipojalla oli nimipäivät tässä muutama päivä sitten ja hänelle lähti lahjaksi tämmöiset lapaset:

Ohje näihin oli Novitasta (en kyllä muista minkä vuoden Novita, koska oma ohjeeni oli vain kopioitu kyseisestä lehdestä) Meinasin kyllä suutahtaa moisesta ohjeesta sillä lapasen mittasuhteet tuntuivat todellakin oudoilta... mm. peukun paikka näytti olevan kovin ylhäällä ja tätä ihmettelimme anoppini kanssa. Olin aivan varma, ettei lapaset sovi pienen miehen käteen (tein 1-vuotiaan koon mukaan) ja olin jo valmis lähes tekemään valitusta ohjeesta, mutta paketin päästyä perille sain kuulla, että kyllä ne sopivat käteen ja peukun paikkakin olisi oikeassa kohtaa.

Itsellenikin ehdin tehdä kämmekkäät, jotka tulevat tosi tarpeeseen. Olisin niitä tarvinnut jo monet kerrat. Ovat hyvät vaikka toisten lapasten alla, kun pihalla pitää ottaa käsineet pois ja vaikka niistää lapsen nenää tai ottaa valokuvia. Ei tarvi täysin paljain käsin siis olla. Myös meidän varastosta kun käyn penkomassa tavaraa niin tuntuu tarvetta jonkinlaisille hanskoille olevan. Nämä käyvät siihenkin hommaan hyvin. Eli käyttökohteita löytyy.

Tämmöiset kämmekkäistä tuli:

Tähänkin mulla oli ohje varmaankin Novitasta (?) Ystävä sen mulle lähetti sähköpostiin joten en muista mistä ohje on ja tein lopulta oman mielen mukaan elikkä ohjeesta katsoin vain silmukoiden määrän. Ohjeessa taisi olla sileää neulosta, mutta päätin tehdä joustin neuletta koko kämmekkään ja lisäksi tein siitä varmasti pitemmän mitä ohjeessa sillä olen palelevaista sorttia niin halusin sormien olevan lähes peitossa. Sormien osuuden voi kuitenkin halutessa kääntää lyhyemmäksi.

Hmmm... onkohan tässä helmikuussa jotain erikoista, koska huomasin, että olen viime vuodenkin helmikuussa innostunut kutomaan. Ehkä tämä on jotenkin seesteistä aikaa vuodesta. Ei ole kovin kiirettä...joulusta on selvitty joten on aikaa tämmöiselle.  Tiedä sitten, mutta hassu sattuma kuitenkin.

Käsillä tekemisen "pakko" iski yhtäkkiä ja tälläistä on syntynyt:

(kuva vääristää harmillisesti värejä)

Pientä väriterapiaa tämän kaiken valkoisuuden keskellä. Kudoin koon 30 sukat...ovat vielä isot omalle tytölle, mutta ehkäpä ensi talvena sopivat. Jotain itselleni uuttakin testasin näillä sukilla. Nimittäin sukan päällä jatkoin joustinneuletta ja vain alapuoli on sileää. Hauskan näköiset minusta noin. (Meillä on semmoisia sukkia enemmänkin, mutta eivät ole mun tekemiä vaan miehen suvusta joku on kutonut) Lisäksi tein erilaisen terän kavennuksen kuin aiemmin ja tykkäsin kovasti tästä tavasta. Ja juu... jos että huomaa, niin kuvasin sukat ulkona lumihangella :)  Toisen sukan kudoin eilen ja nyt on kieltämättä ranteet kipeänä. Silti aloitin uuden projektin heti tähän perään, koska hoitolapset kipeänä ja mulla on nyt ainakin kaksi vapaapäivää.

Tässä vilautus sitä uuta projektia. Katselin ensin lankojani ja löysin kaksi 7 veljestä kerää joiden värit eivät säväyttäneet sitten yhtään, mutta "pakko" nekin on johonkin kuluttaa. Tämmöiset värit siis:

Oikean puoleinen kerä on todella vanha. On mun äidiltä ja vyötteestä kutomista/neulomista harrastavat huomaavatkin, ettei ole ihan nykypäivän lankaa.

Päätin puoliksi vahingossa yhdistää langat ja ihastuin, että nehän näyttävät jopa kivoilta yhdessä. Tässä pikkuinen vilautus:

Ei paha, vai mitä?  ;)  Saapi nähdä mitä tästä syntyy...

Lopuksi vielä yksi pipo takaapäin, kun malli väritteli niin tiiviisti Petshop värityskirjaansa.

(Suville vain terveisiä, että teiltä saadut Petshop ja prinsessa värityskirjat ovat todella suuressa suosiossa!)

Olenkin kovin ahkera blogin päivityksessä, kun on vapaapäivä ja yhtäkkiä paljon ylimääräistä aikaa. Kurkkaappa alempana mitä käden tuotteita lapset ovat saaneet aikaan. Tiedä vaikka tänään kolmannenkin postauksen tekisin.

Olen taas unohtanut kuvailla meidän askarteluja, mutta pitkästä aikaa pari juttua muistin tallentaa. Tässä alla esiintyvät meidän lumiukot:

vasemmalla on hoitotytön 2v lumiukko jonka minä leikkasin, mutta hän sai piirtää silmät ja napit ja liimailla hatun, nenän ja kaulaliinan. Kaksi muuta ovat oman tytön ja hoitopojan tekemät. En enää muista kumpi on kumman.  Lumiukot on leikattu vankasta paperista (vesiväri maalaus paperia tms), hattu mustaa kartonkia ja kaulaliina huopakangasta. Lumiukot seisovat ihan itsestään kun otin palaset jotain (en kyllä tiedä mitä tuo materiaali on, mutta jotain joka on ollut jonkun elektroniikka laitteen suojana ostettaessa) ja tein viillot noihin palasiin veitsellä ja lumiukot painettiin siitä viillosta sisään.  Aika näpäärää omasta mielestäni... mies varmasti pyörittelee päätään kun vaimon pitää kaikki säästää, mutta silloinkin kun noita tietokoneen tms kuljetus suoja kappaleita säästin tiesin, että niitä varmasti hyödynnän askaretelussa, mutta en tiennyt miten! Yhtäkkiä vain tulee inspiraatioita ja tiedän miten niitä säästämiäni "roskia" voidaan hyötykäyttää.

Ennen ystävänpäivää hoitopoika pyysi, että askarrellaan jotain minkä saa laittaa roikkumaan. Noh, sen pyynnön seurauksena syntyi tälläiset yksinkertaiset ystävänpäivä sydämet:

Toinen puoli sydämestä maalattiin sormiväreillä ja tämä puoli vahaliidulla joka on nyt näkyvissä. Sitten rypisteltiin silkkipaperia ja liimattiin ne reunoille. Minä kiinnitin vielä langat, että nämä saadaan roikkumaan kuten pyyntö oli kuulunut. :)

Vanhempi Citymarket lopettaa ja ajattelin, ettei kai siitä ole haittaa vaikka siellä menisi vielä käymään.  Melkoisen tyhjää näytti jo olevan, mutta saattaa tehdä sellaisiä löytöjä mitä ei edes lähtenyt etsimään.

Yllä oleva peltirasia kuuluu sarjaan "muuten vain ihanaa".  Yhteishyvä lehti tai joku näistä kauppaketjujen lehdistä mainosti näitä vanhan ajan tyylisiä peltirasioita ja ihastuin tietysti heti. Rasian sisälle mahtuu eloveena kaurahiutale paketti.

Löysin meille myös uusia jälkiruokakulhoja puoleen hintaan. Niissäkin vähän vanhaa tyyliä, ainakin minun silmissä. Hassua miten on maku muuttunut sisustuksen ja kodin tavaroidenkin suhteen kun on ikää tullut lisää. Tai ei kai se hassua ole, vaan hyvin loogista.

Mä olen harrastanut "sisustamista" ja "sisustus suunnittelua" niin kauan kuin muistan. Varma en ole joko ala-asteella harrastin tätä, mutta yläasteella ainakin. Piirtelin asunnon pohjapiirustuksia ja mietin miten asettelisin huonekalut ja millaisia ne olisivat. Omaa huonetta en silloin kovin paljon sisustanut, jotain pikku juttuja vain, mutta pään sisällä ja paperile muodostui paljon ajatuksia. Lisäksi leikkelin kansioihin kaikki sisustusartikkelit äidin lehdistä. Jossain vaiheessa mietin olisiko tästä ammatiksi, mutta sitten se jäi.

Lopuksi se tarpeellinen löytö. Nimittäin molemmille lapsille Reimatecin kevätkengät.  Ei tarvitse talvikengillä lampsia ihan sinne lenkkari keleihin asti. Nämä ovat siis ohkaisemmat mitä talvikengät, mutta lämmittävät kuitenkin hyvin. Varsi ei ole kovin korkea, mutta korkeampi mitä kesälenkareissa. Molempien kengät ovat mustat ja kuopus tyttönä oli ensin varsin epäilevä ja totesikin: "Nämä ovat poikien kengät".  Noh, mä sitten esittelin omat kenkäni ja näytin, että äidilläkin on mustat kengät. Tytöt voivat aivan yhtä hyvin käyttää mustia kenkiä kuin pojatkin, niin kelpasihan ne kengät sitten. Kesällä saa kyllä riittävästi sitten pitää prinsessoille sopivia punaisia yms henpeän värisiä kenkiä, ettei liian suuria traumoja tule.  ;)

Pieniä juttuja on tapahtunut nyt alkuvuodesta. Olen erittäin kiinnostunut vanhoista huonekaluista ja etsinnässä on ollut vanha hattuhylly/naulakko. Sitä etsiessä päädyin käymään Fidassa (jossa siis käytettyjä huonekaluja yms) Ei löytynyt naulakkoa mutta esikoiselle täyspitkä sänky ja sen alle laatikko ja nämä yhteensä 10e!! Tosin olisi ollut vaikeaa saada ne kotiin niin ostin heiltä kotiinkuljetuksen josta piti pulittaa toiset 10e mutta silti halpaa kun miettii mitä olisivat uutena maksaneet.

Yllä kuvassa nyt se "uusi" sänky. Tekisi mieli maalata se kenties tummaksi. Itseasiassa koko huone kaipaisi pientä pintaremonttia. Tapetit vaihtoon, kun poika on ohittanut nalle puh iän jo ja lattiankin saisi vaihtaa. Sängyn alla olevaa laatikkoa ei tässä kuvassa näy mutta se on 160cm pitkä muistaakseni. Siihen ostettiin patja ja tehtiin hoitotytön sängyksi. Tosi näppärää kun ei enää tarvi pedata omien lasten sänkyihin hoitolapsille erikseen joka päivä päiväunipaikkaa. Nyt saa tuon sängyn nopeasti esiin ja taas takaisin pois näkyvistä. Siinä voi myös lasten kaverit nukkua jos meille joku tulee yökylään. Esikoinen sai myös omaan sänkyynsä uuden patjan. Ilman patjaa mä sen ostinkin. Päiväpeiton virkaa toimittaa mun enon perintöä saamani täkki joka oli aivan käyttämätön. Valkoinen...yllätys.

Viime vuonna virkkasin paljon erilaisia ja eri kokoisia koreja ja esikoinenkin sai omansa. Siitä tuli vanhingossa ihan sopiva Akun Ankan tasku kirjoille ja Roope setä kirjoille:

Pikkusisko sai sitten isoveljen vanhan jatkettavan sängyn. Se on jo elämää nähnyt, mutta tykkään siitä muutoin. Tosin haluaisin maalata sen valkoiseksi  :) Neidin oma sänky saa kohta seuraavan käyttäjän.

Kodinhoitohuonekin on kokenut pientä muutosta. En ole sitä vanhaa hattuhyllyä löytänyt, mutta tämmöisen sitten ostin -40% alennuksella kun löysin. Kesällä khh:n ovesta kuljetaan jopa enemmän kuin pääovesta niin on kiva, että tässäkin on naulakko. Suomen kesässä kun välillä sitä takkia tarvitaan kuitenkin niin nyt on paikka mihin ripustaa lähelle ovea. Hyllyn päällä olevalla taululla on suuri tunnearvo. Se on viime kesänä kuolleen enoni tekemä. Hän ei ollut varsinaisesti mikään taiteilija, enkä tiennyt edes tämmöisistä tauluista, mutta sain tämän sekä toisen taulun enon kuoltua. Taulut sopivat hyvin meidän kodinhoitohuoneeseen, koska siellä on vihreä tapetti ja taulujen pohjaväri on vihreä. Taulut eivät ole maalauksia vaan tuo kukka on luullakseni leikattu jostain metallista.

Tässä vaiheessa postausta voi taas todeta, että valkoista on siis sisällä ja ulkona. Rakastan tätä talvea! Toivottavasti lumi pysyy ja saamme nauttia siitä suuressa määrin koko perheenä sitten kun on talviloma. Tänään on taas loistava keli ulkona. Pakkasta vain -5 ja aurinko paistaa. Ulkoiltiin pitkään lasten kanssa ja kolasin lumet omasta pihasta ja parkkipaikalta.

Omassa pihassa on jo aiemmin ollut lapsille oma pieni mäki josta laskevat pulkalla ja liukurilla. Tänään kolasin vähän lisää taas:

Noh, ei se noin komean korkeana kauaa pysynyt kun lapset tietysti heti halusivat laskemaan siitä, mutta ehdin kuitenkin napata kuvan.

Mieli on tosi iloinen näin kevät talvella. Hanki kimaltelee auringon paisteessa. Edellisen kuvan näyttäessä kovin synkältä pitää vielä tähän loppuun laittaa semmoinen kuva josta näette, että paistaa täällä se aurinko!!

Kaunista keskiviikkoa kaikille ja aurinkoa loppuviikkoonkin! Kurkatkaa myös alempia kirjoituksiani  :)

Kiva paikka leikkiä...pöydän alla nimittäin. Siellä on barbien koti. Kova höpötys kuuluu koko ajan kun neiti leikkii.

............................................

Tukka näkyy tässä kuvassa hyvin. Vielä on blondi...vähän on tummentunut tukka näiden muutaman vuoden kuluessa, mutta ei sentään kokonaan ole vaihtanut väriä. Epäilen, että tukan väri voisi muuttua vaaleasta ruskeaan kuten minullakin, mutta mahdoinkohan itse olla jo tuossa iässä "tummunut", Jännää nähdä miten käy.

Näissä maisemissa vietimme ystäväni polttareita Sastamalassa tammikuussa 16-17.1.2010

Tämä oli siis päätepysäkkimme, jossa oli mökki järjen rannalla. Alimmassa kuvassa näkyisikin järvi jos se ei olisi jäässä ja mökin seinää näkyy hieman kuvassa vasemmalla. Meillä oli kiva päivä ja morsiankin tykkäsi. Mainitsemisen arvoisia juttuja oli mm. se että pääsimme ampumaan ampumaradalle reserviläiskivääreilä (muuten tavallinen, mutta sarjatuli mahdollisuus poistettu) , mökillä taas normaalista poikkeavaa oli savusaunassa saunominen. Savusauna on ylemmässä kuvassa se isoin hirsirakennus kuvan vasemmassa reunassa. Morsian kävi pienen painostuksen alaisena avannossa ja vaikka itse jätin avannon väliin niin uskaltauduin saunasta lumihankeen tekemään enkeleitä. Oli muuten tosi jännä tunne kun hangesta nousi niin selkä tuntui olevan kuin täynnä pieniä tikareita kun lumikiteet tarttuivat selkään ja pistelivät. Saunan lämpöön kun pääsi niin olo oli kyllä autuas kun lumi suli selästä. Oli niin hauskaa, että voisi tehdä uudestaankin.

Molempien lasten neuvolat olivat 14.1.2010. Esikoisen 6v neuvolan olisi pitänyt olla joulukuussa, mutta silloin terkkarit olivat kiireisiä sikapiikkien hakijoiden kanssa.

Esikoinen oli ensimmäisenä vuorossa. Pikkusisko meni kerhoon ja me pojan kanssa neuvolaan. Tuntui hassulta, että kyseessä oli viimeinen neuvola kerta vaikka muistissa on ihan hyvin ne kerrat kun vauvan kanssa kävimme tuon tuostakin neuvolassa. Elämän alkutaipaleellahan niitä neuvolakäyntejä on tiheään. Muistan miten laskin pojan tutkimussängyn päälle riisuakseni vaatteita ja miten mitattiin ja punnittiin välillä mahtavan huudonkin kera. Nyt sitä vaan istuttiin yhdessä terkkarin pöydän ääressä eikä tosiaan enää tarvi huolehtia pukemisista tai riisumisista. Meinaa iskeä vauvan kaipuu!

Erikoista on myös huomata, miten omat lapset käyttäytyvätkin eri tavoin kuin on odottanut erilaisissa tilanteissa. Oletin, että poika olisi hyvinkin reipas, mutta jostain syystä jähmettyi ja aluksi vain nyökkäili ja puisteli päätään terveydenhoitajan kysellessä asioita. Loppua kohden onneksi sitten reipastui. Minun piti taas täyttää paperi jossa oli paljon kysymyksiä. Poika tekis sillä aikaa ison palapelin ja piirsi mallista kuvioita. Muita tehtäviä en muista, mutta kuulo käytiin testaamassa oikein kunnon laitteilla erillisessä kopissa. Terkkari kommentoi minulle, että poika kuulee kyllä todella hyvin vaikka joskus  vaikuttaisi ettei kuule.  :)  Tasapainoa myös testattiin kävelemällä viivaa pitkin ja sitten tietysti mitattiin ja punnittiin. Pituutta oli 111,5cm ja painoa 16kg  Pituuskäyrä oli nousussa ja painokäyrä vähän laskussa. Paino ehkä laskussa juuri siksi jos pituutta oli tullut vähän enemmän. Toivotaan, että pituus käytä pysyisi tulevaisuudessakin nousussa.  Esikoinen myös kuuluu vielä vanhan rokotusohjelman piiriin ja sai siksi 2 piikkiä nyt. (Kuopus ei tule saamaan 6-vuotiaana kuin yhden) Sikainfluenssa piikki oli liian tuoreessa muistissa vielä ja siksi oli todella kova vääntö siitä saadaanko piikit laitettua tällä kertaa.

Neiti 4v oli vuorossa iltapäivällä, kun esikoinen oli viety eskariin. Hänkin yllätti minut sillä tytön kohdalla taas olin epäillyt ujostelua, varsinkin kun terkkarilla oli mukana opiskelija. Tyttö kuitenkin alkoi höpöttää heti muina naisina eikä ollut tietoakaan ujoudesta. Tehtävinä oli myös palapelin tekeminen. Sitten kuvasta piti kerto erilaisia asioita ja vastailla terkkarin esittämiin kysymyksiin. Mallista piti myös piirtää ja siinä onnistui kaikessa paitsi rastin piirtäminen ei onnistunut. Kuulemma aivojen pitää kehittyä tietyllä tapaa että pystyy tekemään tuollaisen piirroksen missä viiva ylittää toisen viivan. Sen jälkeen pujotettiin helmiä rautalankaan ja piti laskea montako helmeä oli pujottanut.  Lisäksi oli äänne tehtävä eli terveydenhoitaja sanoi samankaltaisi sanoja ja piti kuvasta näyttää mitä hän oli sanonut.

Tasapaino tehtävä oli myös, eli viivaa pitkin piti kävellä. Hypittiin yhdellä jalalla ja tarkistettiin ryhti. Yksi piikki tuli myös ja se onnistui helpommin kuin isoveljen kanssa. Vaikka veli laittoikin kovasti piikkiä vastaan niin kumpikaan lapsista ei silti itkenyt.  Piikit annettiin käsivarteen, kuten myös ne sikapiikit viime vuonna.

Viimeisenä testattiin näkö ja sekin oli hyvä. Itse olin ihmeissäni sillä näin paljon paremmin kuin tyttö, mutta kuulemma näkö vasta kehittyy eli tulee paranemaan vielä. Siksi minä näin paremmin. 

Neidin mitat olivat 17kg ja 103,2cm. On kilon painavempi mitä veljensä ja lyhyempi, mutta kun tyttöä katsoo niin hyvin sopusuhtainen on. Veli vain niin laiha joten siksi mitat eroavat toisistaan tällä tavoin.

Seuraavaksi esikoisella onkin sitten kouluterveydenhoitajan tarkastus koulussa, mutta sain kuulla, että se on tämä meidän oma terkkari sielläkin. Tosi kiva juttu, sillä pidän hänestä kovasti. On ollut aina mukavaa käydä neuvolassa.  Vielä kaksi kertaa kuopuksen kanssa neuvolakäyntejä ja sitten on meidän perheen neuvolat käytynä. Hurjaa.

Tästä tuli nyt postaus ilman kuvia, mutta halusin tämän kirjoittaa kun vielä jotain on hämärästi muistissa.

Lapset saivat retro kuosisia hernepusseja leikkeihinsä. Näitä oli kiva tehdä, voisi tehdä lahjoiksikin. Lapset tykkäsivät kovasti. Omassakin lapsuudessa hernepusseilla leikittiin kerhossa ja onhan niitä edelleen kerhoissa ja päiväkodeissa.

Tänään viimein on kovat pakkaset hellittäneet. Olihan tässä pitkään näitä -20 asteen päiviä jolloin ei ulos pahemmin tarjennut mennä. Yöllä vielä oli kova pakkanen, mutta päivän mittaan on lauhtunut ja nyt on vain -5. Lapsetkin lähtivät juuri naapurin tytön kanssa ulos leikkimään.

(Kuvassa potkukelkka mikä saatiin veljen perheeltä.) Se on ihana juuri vanhan ja kuluneen ulkomuotonsa vuoksi. Hyvin toimii edelleen  :)

Ulkona on tänään taas niin kaunista, että oli pakko käydä kuvailemassa. Puut ovat valkoisenaan kuurasta!

Alla näkymää meidän pihasta viereiseen puistoon. Puiston molemmilla laidoilla on pikku mäkiä joissa käymme pulkkamäessä.

Meidän koivukujakin on ihan valkoisena!

Vaikka Tilhet tekivätkin yllätyshyökkäyksen ja söivät pihlajan marjat varmasti ennätysnopeudella viime vuonna pihlajistamme niin jotain on jäänyt. Nyt nekin aivan jäässä.

Uusi vuosi on alkanu kiireisissä merkeissä. Kaikenlaista järjestelyä (tällä kertaa ei kaappien järjestelyä) on tässä tammikuussa, mutta silti myös mukavaa sillä "oikeista töistäni" sain lomaa. Olen siis lomaillut uudesta vuodesta tähän loppiaiseen. Huomenna 7.1. 2010 työt taas jatkuvat. Eskarikin jatkuu. Kerhot alkavat vasta 11.1 eli se sitten käynnistää arjen oikein toden teolla ja rytmittää meidän viikkoa ja päiviä sekä määrää senkin mitä ehditään hoitolasten ja omien kanssa puuhailla.

Uutta vuotta vietimme oman perheen kesken. Vieraita oltiin kutsuttu, mutta ilmeisesti joku mahapöpö iski sinne ja vierailu peruuntui. Juhlinta meni joka tapauksessa perinteisellä tyylillä eli ruokailua ähkyn partaalle ja hieman ulkoilua raketteja katselemaan. Lapset polttivat myös sädetikkuja innoissaan.

Tämän allaolevan kuvan myötä lähetän enkeleitä kaikille lukijoille!