Pieniä juttuja on tapahtunut nyt alkuvuodesta. Olen erittäin kiinnostunut vanhoista huonekaluista ja etsinnässä on ollut vanha hattuhylly/naulakko. Sitä etsiessä päädyin käymään Fidassa (jossa siis käytettyjä huonekaluja yms) Ei löytynyt naulakkoa mutta esikoiselle täyspitkä sänky ja sen alle laatikko ja nämä yhteensä 10e!! Tosin olisi ollut vaikeaa saada ne kotiin niin ostin heiltä kotiinkuljetuksen josta piti pulittaa toiset 10e mutta silti halpaa kun miettii mitä olisivat uutena maksaneet.

Yllä kuvassa nyt se "uusi" sänky. Tekisi mieli maalata se kenties tummaksi. Itseasiassa koko huone kaipaisi pientä pintaremonttia. Tapetit vaihtoon, kun poika on ohittanut nalle puh iän jo ja lattiankin saisi vaihtaa. Sängyn alla olevaa laatikkoa ei tässä kuvassa näy mutta se on 160cm pitkä muistaakseni. Siihen ostettiin patja ja tehtiin hoitotytön sängyksi. Tosi näppärää kun ei enää tarvi pedata omien lasten sänkyihin hoitolapsille erikseen joka päivä päiväunipaikkaa. Nyt saa tuon sängyn nopeasti esiin ja taas takaisin pois näkyvistä. Siinä voi myös lasten kaverit nukkua jos meille joku tulee yökylään. Esikoinen sai myös omaan sänkyynsä uuden patjan. Ilman patjaa mä sen ostinkin. Päiväpeiton virkaa toimittaa mun enon perintöä saamani täkki joka oli aivan käyttämätön. Valkoinen...yllätys.

Viime vuonna virkkasin paljon erilaisia ja eri kokoisia koreja ja esikoinenkin sai omansa. Siitä tuli vanhingossa ihan sopiva Akun Ankan tasku kirjoille ja Roope setä kirjoille:

Pikkusisko sai sitten isoveljen vanhan jatkettavan sängyn. Se on jo elämää nähnyt, mutta tykkään siitä muutoin. Tosin haluaisin maalata sen valkoiseksi  :) Neidin oma sänky saa kohta seuraavan käyttäjän.

Kodinhoitohuonekin on kokenut pientä muutosta. En ole sitä vanhaa hattuhyllyä löytänyt, mutta tämmöisen sitten ostin -40% alennuksella kun löysin. Kesällä khh:n ovesta kuljetaan jopa enemmän kuin pääovesta niin on kiva, että tässäkin on naulakko. Suomen kesässä kun välillä sitä takkia tarvitaan kuitenkin niin nyt on paikka mihin ripustaa lähelle ovea. Hyllyn päällä olevalla taululla on suuri tunnearvo. Se on viime kesänä kuolleen enoni tekemä. Hän ei ollut varsinaisesti mikään taiteilija, enkä tiennyt edes tämmöisistä tauluista, mutta sain tämän sekä toisen taulun enon kuoltua. Taulut sopivat hyvin meidän kodinhoitohuoneeseen, koska siellä on vihreä tapetti ja taulujen pohjaväri on vihreä. Taulut eivät ole maalauksia vaan tuo kukka on luullakseni leikattu jostain metallista.

Tässä vaiheessa postausta voi taas todeta, että valkoista on siis sisällä ja ulkona. Rakastan tätä talvea! Toivottavasti lumi pysyy ja saamme nauttia siitä suuressa määrin koko perheenä sitten kun on talviloma. Tänään on taas loistava keli ulkona. Pakkasta vain -5 ja aurinko paistaa. Ulkoiltiin pitkään lasten kanssa ja kolasin lumet omasta pihasta ja parkkipaikalta.

Omassa pihassa on jo aiemmin ollut lapsille oma pieni mäki josta laskevat pulkalla ja liukurilla. Tänään kolasin vähän lisää taas:

Noh, ei se noin komean korkeana kauaa pysynyt kun lapset tietysti heti halusivat laskemaan siitä, mutta ehdin kuitenkin napata kuvan.

Mieli on tosi iloinen näin kevät talvella. Hanki kimaltelee auringon paisteessa. Edellisen kuvan näyttäessä kovin synkältä pitää vielä tähän loppuun laittaa semmoinen kuva josta näette, että paistaa täällä se aurinko!!

Kaunista keskiviikkoa kaikille ja aurinkoa loppuviikkoonkin! Kurkatkaa myös alempia kirjoituksiani  :)

Kiva paikka leikkiä...pöydän alla nimittäin. Siellä on barbien koti. Kova höpötys kuuluu koko ajan kun neiti leikkii.

............................................

Tukka näkyy tässä kuvassa hyvin. Vielä on blondi...vähän on tummentunut tukka näiden muutaman vuoden kuluessa, mutta ei sentään kokonaan ole vaihtanut väriä. Epäilen, että tukan väri voisi muuttua vaaleasta ruskeaan kuten minullakin, mutta mahdoinkohan itse olla jo tuossa iässä "tummunut", Jännää nähdä miten käy.

Näissä maisemissa vietimme ystäväni polttareita Sastamalassa tammikuussa 16-17.1.2010

Tämä oli siis päätepysäkkimme, jossa oli mökki järjen rannalla. Alimmassa kuvassa näkyisikin järvi jos se ei olisi jäässä ja mökin seinää näkyy hieman kuvassa vasemmalla. Meillä oli kiva päivä ja morsiankin tykkäsi. Mainitsemisen arvoisia juttuja oli mm. se että pääsimme ampumaan ampumaradalle reserviläiskivääreilä (muuten tavallinen, mutta sarjatuli mahdollisuus poistettu) , mökillä taas normaalista poikkeavaa oli savusaunassa saunominen. Savusauna on ylemmässä kuvassa se isoin hirsirakennus kuvan vasemmassa reunassa. Morsian kävi pienen painostuksen alaisena avannossa ja vaikka itse jätin avannon väliin niin uskaltauduin saunasta lumihankeen tekemään enkeleitä. Oli muuten tosi jännä tunne kun hangesta nousi niin selkä tuntui olevan kuin täynnä pieniä tikareita kun lumikiteet tarttuivat selkään ja pistelivät. Saunan lämpöön kun pääsi niin olo oli kyllä autuas kun lumi suli selästä. Oli niin hauskaa, että voisi tehdä uudestaankin.

Molempien lasten neuvolat olivat 14.1.2010. Esikoisen 6v neuvolan olisi pitänyt olla joulukuussa, mutta silloin terkkarit olivat kiireisiä sikapiikkien hakijoiden kanssa.

Esikoinen oli ensimmäisenä vuorossa. Pikkusisko meni kerhoon ja me pojan kanssa neuvolaan. Tuntui hassulta, että kyseessä oli viimeinen neuvola kerta vaikka muistissa on ihan hyvin ne kerrat kun vauvan kanssa kävimme tuon tuostakin neuvolassa. Elämän alkutaipaleellahan niitä neuvolakäyntejä on tiheään. Muistan miten laskin pojan tutkimussängyn päälle riisuakseni vaatteita ja miten mitattiin ja punnittiin välillä mahtavan huudonkin kera. Nyt sitä vaan istuttiin yhdessä terkkarin pöydän ääressä eikä tosiaan enää tarvi huolehtia pukemisista tai riisumisista. Meinaa iskeä vauvan kaipuu!

Erikoista on myös huomata, miten omat lapset käyttäytyvätkin eri tavoin kuin on odottanut erilaisissa tilanteissa. Oletin, että poika olisi hyvinkin reipas, mutta jostain syystä jähmettyi ja aluksi vain nyökkäili ja puisteli päätään terveydenhoitajan kysellessä asioita. Loppua kohden onneksi sitten reipastui. Minun piti taas täyttää paperi jossa oli paljon kysymyksiä. Poika tekis sillä aikaa ison palapelin ja piirsi mallista kuvioita. Muita tehtäviä en muista, mutta kuulo käytiin testaamassa oikein kunnon laitteilla erillisessä kopissa. Terkkari kommentoi minulle, että poika kuulee kyllä todella hyvin vaikka joskus  vaikuttaisi ettei kuule.  :)  Tasapainoa myös testattiin kävelemällä viivaa pitkin ja sitten tietysti mitattiin ja punnittiin. Pituutta oli 111,5cm ja painoa 16kg  Pituuskäyrä oli nousussa ja painokäyrä vähän laskussa. Paino ehkä laskussa juuri siksi jos pituutta oli tullut vähän enemmän. Toivotaan, että pituus käytä pysyisi tulevaisuudessakin nousussa.  Esikoinen myös kuuluu vielä vanhan rokotusohjelman piiriin ja sai siksi 2 piikkiä nyt. (Kuopus ei tule saamaan 6-vuotiaana kuin yhden) Sikainfluenssa piikki oli liian tuoreessa muistissa vielä ja siksi oli todella kova vääntö siitä saadaanko piikit laitettua tällä kertaa.

Neiti 4v oli vuorossa iltapäivällä, kun esikoinen oli viety eskariin. Hänkin yllätti minut sillä tytön kohdalla taas olin epäillyt ujostelua, varsinkin kun terkkarilla oli mukana opiskelija. Tyttö kuitenkin alkoi höpöttää heti muina naisina eikä ollut tietoakaan ujoudesta. Tehtävinä oli myös palapelin tekeminen. Sitten kuvasta piti kerto erilaisia asioita ja vastailla terkkarin esittämiin kysymyksiin. Mallista piti myös piirtää ja siinä onnistui kaikessa paitsi rastin piirtäminen ei onnistunut. Kuulemma aivojen pitää kehittyä tietyllä tapaa että pystyy tekemään tuollaisen piirroksen missä viiva ylittää toisen viivan. Sen jälkeen pujotettiin helmiä rautalankaan ja piti laskea montako helmeä oli pujottanut.  Lisäksi oli äänne tehtävä eli terveydenhoitaja sanoi samankaltaisi sanoja ja piti kuvasta näyttää mitä hän oli sanonut.

Tasapaino tehtävä oli myös, eli viivaa pitkin piti kävellä. Hypittiin yhdellä jalalla ja tarkistettiin ryhti. Yksi piikki tuli myös ja se onnistui helpommin kuin isoveljen kanssa. Vaikka veli laittoikin kovasti piikkiä vastaan niin kumpikaan lapsista ei silti itkenyt.  Piikit annettiin käsivarteen, kuten myös ne sikapiikit viime vuonna.

Viimeisenä testattiin näkö ja sekin oli hyvä. Itse olin ihmeissäni sillä näin paljon paremmin kuin tyttö, mutta kuulemma näkö vasta kehittyy eli tulee paranemaan vielä. Siksi minä näin paremmin. 

Neidin mitat olivat 17kg ja 103,2cm. On kilon painavempi mitä veljensä ja lyhyempi, mutta kun tyttöä katsoo niin hyvin sopusuhtainen on. Veli vain niin laiha joten siksi mitat eroavat toisistaan tällä tavoin.

Seuraavaksi esikoisella onkin sitten kouluterveydenhoitajan tarkastus koulussa, mutta sain kuulla, että se on tämä meidän oma terkkari sielläkin. Tosi kiva juttu, sillä pidän hänestä kovasti. On ollut aina mukavaa käydä neuvolassa.  Vielä kaksi kertaa kuopuksen kanssa neuvolakäyntejä ja sitten on meidän perheen neuvolat käytynä. Hurjaa.

Tästä tuli nyt postaus ilman kuvia, mutta halusin tämän kirjoittaa kun vielä jotain on hämärästi muistissa.

Lapset saivat retro kuosisia hernepusseja leikkeihinsä. Näitä oli kiva tehdä, voisi tehdä lahjoiksikin. Lapset tykkäsivät kovasti. Omassakin lapsuudessa hernepusseilla leikittiin kerhossa ja onhan niitä edelleen kerhoissa ja päiväkodeissa.

Tänään viimein on kovat pakkaset hellittäneet. Olihan tässä pitkään näitä -20 asteen päiviä jolloin ei ulos pahemmin tarjennut mennä. Yöllä vielä oli kova pakkanen, mutta päivän mittaan on lauhtunut ja nyt on vain -5. Lapsetkin lähtivät juuri naapurin tytön kanssa ulos leikkimään.

(Kuvassa potkukelkka mikä saatiin veljen perheeltä.) Se on ihana juuri vanhan ja kuluneen ulkomuotonsa vuoksi. Hyvin toimii edelleen  :)

Ulkona on tänään taas niin kaunista, että oli pakko käydä kuvailemassa. Puut ovat valkoisenaan kuurasta!

Alla näkymää meidän pihasta viereiseen puistoon. Puiston molemmilla laidoilla on pikku mäkiä joissa käymme pulkkamäessä.

Meidän koivukujakin on ihan valkoisena!

Vaikka Tilhet tekivätkin yllätyshyökkäyksen ja söivät pihlajan marjat varmasti ennätysnopeudella viime vuonna pihlajistamme niin jotain on jäänyt. Nyt nekin aivan jäässä.

Uusi vuosi on alkanu kiireisissä merkeissä. Kaikenlaista järjestelyä (tällä kertaa ei kaappien järjestelyä) on tässä tammikuussa, mutta silti myös mukavaa sillä "oikeista töistäni" sain lomaa. Olen siis lomaillut uudesta vuodesta tähän loppiaiseen. Huomenna 7.1. 2010 työt taas jatkuvat. Eskarikin jatkuu. Kerhot alkavat vasta 11.1 eli se sitten käynnistää arjen oikein toden teolla ja rytmittää meidän viikkoa ja päiviä sekä määrää senkin mitä ehditään hoitolasten ja omien kanssa puuhailla.

Uutta vuotta vietimme oman perheen kesken. Vieraita oltiin kutsuttu, mutta ilmeisesti joku mahapöpö iski sinne ja vierailu peruuntui. Juhlinta meni joka tapauksessa perinteisellä tyylillä eli ruokailua ähkyn partaalle ja hieman ulkoilua raketteja katselemaan. Lapset polttivat myös sädetikkuja innoissaan.

Tämän allaolevan kuvan myötä lähetän enkeleitä kaikille lukijoille!

6v kaverisynttäreit:

Vuoden viimeistä päivää viedään, mutta ajattelin laittaa muutamia jouluisia / talvisia kuvia. Loppuvuosi on ollut kiireinen. Vietimme esikoisen esimmäisiä "kunnollisia" kaveri synttäreitä. Aiemminkin on kavereita käynyt synttäreillä, mutta yleensä äitiensä kanssa.  Nyt siis oli kutsuttu vain lapset. Eskarista kutsuttiin neljä poikaa, mutta yksi pojista lähti lomareissulle eikä päässyt. Lisäksi naapurimme lapsenlapsi (saman ikäinen poika) ja naapurin tyttö, joka olikin ainut tyttö synttäreillä (esikoisen pikkusiskon lisäksi).  Meno oli melkoista, mutta synttärisankarilla vaikutti olevan kivaa. Lahjat avattiin pullon pyöritys systeemillä. Se vieras antoi paketin avattavaksi johon pullo kulloinkin osoitti. Sitten syötiin ja lapset viihtyivätkin hyvin pöydässä herkuttelemassa. Ruokailun jälkeen osa leikki piilosta ja osa tutki lahjoiksi tulleita leluja. Poika sai Bioniclen, Gormitin, seinäkellon (autot elokuvan teemalla) ja siihen olikin tosi ihastunut, hotwheels auton, pikkuisen moottoripyörän ja karkkia.  Juhlien lopuksi oli ongintaa ja kaikki saivat pienet pussukat joissa oli kynä, kumi, tarroja ja pieni karkkipussi.

Joulun aika:

Joulua lähdimme viettämään pohjoiseen miehen vanhempien luokse. Pukkikin osasi sinne tulla ja tuoda lasten lahjat. Tosin pari pientä lahjaa oli pukki jostain syystä sekoittanut ja tuonut naapuriin ja meidänkin kotiin oli yksi jäänyt. Lapsista se ei ollut yhtään kummallista.  :)  Täydestä meni edelleen.  Pohjoisessa oli niin kylmä, ettemme tarjentuneet joulupäivänä laisinkaan pihalle, mikä oli kyllä harmillista. Luistimet olivat mukana ja pulkkamäkeenkin olisi ollut kiva mennä. Illalla kuitenkin kävimme sitten esikoisen kummeilla kyläilemässä ja ihailemassa heidänkin joulutunnelmaa. Sen enempää ei neniä pihalle pistetty  :)

Kotiin tullessa joulun tunnelmaa vielä kaipasi, mutta emme voineet hankkia oikeaa kuusta, koska toinen hoitolapsi on allerginen. Suuntasimmekin sitten heti sunnuntaina alennusmyynneistä bongaamaan muovikuusta. En olisi ikinä uskout hankkivani muovikuusta, sillä aito sen pitäisi olla, mutta tämän oli vähän pakon sanelemaa. Ehkä tulee vielä muitakin jouluja jolloin muovikuusta tarvitaan. Ainakin jos hoitolasten äidillä töitä riittää niin lapset varmasti mulla ovat vielä vuoden kuluttuakin. Lisäksi onhan tämä kätevä juttu kun olemme itsekin pohjoisessa joka toinen joulu niin ei tarvi huolehtia kuusen kastelusta. Halvallahan se kuusi alennettuna saatiin. Normaalisti 39,90 ja nyt oli 11e. Kyllä tuo muovinenkin versio antaa tunnelmaa kun on hämärää ja siinä valot loistavat. Miinusta on ettei ole kuusen hyvää tuoksua.

Tässä pieni tunnelma kuva jossa kuusikin näkyy taustalla:

Tämän kynttelikkökuvan otin eilen, kun esikoinen pyysi, että söisimme kynttilän valossa:

Pari päivää oli plussakelit täällä ja vettäkin satoi niin teimme jättiläis lumiukon! Tosin sen pää oli tippunut heti seuraavan yön aikana:

Tässä myös parit jouluaskartelut mitä on tehty lasten kanssa.

Joulutontut oli tämmöisiä:

Pienimmän joulutonttu oli tälläinen:

Joulukuusia tehtiin myös rypistelemällä silkkipaperia:

Viimeisenä pitää laittaa taas latokuva:

Mä olen melkoinen latobongari. Pohjanmaan läpi ajaminen sopiikin lato bongaukseen hyvin.  :)  Siellä riittää peltoja ja latoja. Kunnon maalaismaisemaa. Ehkä sitä eläkepäivinä voisi ostaa pienen talon maalta. Ehkä. Rakastan maaseutua (vaikka olen kaupunkilaistyttö) ja luulin nuorena haluavani kasvattaa lapseni maaseudulla, mutta nyt jotenkin tuntuu, että kaupungissa on helppoa olla. Palvelut lähellä ja voi kipaista lähikaupasta ruokaa. Työmatkoihinkaan ei halua kuluttaa kauaa aikaa sillä ilta lasten kanssa on lyhyt. (Tosin mulla ei ole lainkaan työmatkaa kun työskentelen kotona, mutta miehen toki pitää käydä muualla töissä). 

Tänään juhlitaan uuden vuoden aattoa, mutta mulla vielä mietteet on vahvasti tässä vuodessa. Jotenkin tuntuu, ettei olisi edes valmis vielä vastaanottamaan uutta vuotta. Tuntuu, että paljon on kesken asioita ja haluaa tehdä asioita paremmin, mutta ehtiihän sen kaiken tehdä ensi vuonna. Toivotaan, että ensi vuodesta tulee ihana ja rakkauden täyteinen vuosi kaikille!

.................................................

KUUDENIKÄINEN

1. Äiti jääköön nukkumaan, puuro lautaselle jää, ei estää saa kun juostaan elämään. Täällä kuudenikäinen, elää hetken jokaisen, tietämättään onnellinen olla saa.

2. Hän juoksee aurinkoon, kadun poikki riemuiten, hän puistikkoon käy tossut tömisten. Toinen kuudenikäinen, palaa kasvot tummuen, syliin oman äidin alla pommien.

3. Lapset leikkii pihoillaan, äidit valvoo omiaan, vaan jossain perheet kodin jättää saa. Lapsi koskaan tiedä ei, minne miehet isän vei, lapsen silmin katsoo lapsi maailmaa

4. Kun kuudenikäinen, on jo kahdenkymmenen, niin todeks muuttuu leikit lapsuuden. Leiki, leiki lapsonen, kaiken muuttaa huominen, opi siitä minkä näytti eilinen.

...........

Tämä laulu on niin surullinen ja itkettää mua lähes aina vähäsen, mutta nyt niin ajankohtainen. Oma esikoinen täyttää tänään 6 vuotta!

Tästä voi kuunnella tuon laulun:  LINKKI

Kuopuksen nimpparit ovat joulukuussa, mutta minä unohdin tietysti (olen tosi huono muistamaan nimipäiviä, unohdin omanikin joka sekin on joulukuussa). Havahduin neidin nimipäivään vasta kun postilaatikosta löytyi onnittelukortti eräältä tuttavalta ja tytön Tampereen kummitäti lähetti tekstiviestillä onnitteluita, kun ei ollut ehtinyt korttia laittaa. Saman päivän iltana löysin kuitenkin kivan pienen lahjan tytölle, kun poikkesin kauppaan kesken iltalenkin. Kortinkin askartelin samaan teemaan ja tyttö oli kyllä tosi iloinen.

Tässä ostokset eli kaksi niiskuneiti peltirasiaa:

Tänä syksynä mulla on ollut innostuksena virkata koreja matonkuteesta. Ostan matonkuteeni eräästä pikku putiikista jossa on kiva vierailla, koska omistaja on niin mukava.  Koreja on syntynyt erilaisia ja eri kokoisia. Kahvoilla ja ilman, vuorikankaalla ja ilman. :)  Tässä muutama kori kuvina:

Tämän korin, mikä on varustettu punaisella sydämellä tein eräälle ystävälle. Korin mukana oli muumimamma pyyhe, osoituksena siitä, että ystäväni on melkoinen "muumimamma". ( Jos edellinen lause kuulostaa oudolta, niin kyllä se on positiiviseksi tarkoitettu!)   Arvostan häntä ja sitä, että hän jaksaa opiskella ja hoitaa perhettä yhtä aikaa. Itse en jaksaisi, koska olen stressihirmu.

Tämä kori (yllä) taas vilahti jo aiemmin täällä. Halusin vain ottaa siitä uuden kuvan, kun tekaisin koriin vielä omistajansa nimella varustetun auto kyltin.

Oman tytön huoneessa on tällä hetkellä parikin koria, joissa ei ole kahvoja, mutta olen ommellut kankaan jonka olen kääntänyt reunaan yli. (Kuva alla) Koreissa säilytetään leluja.

Jos talviset luonto kuvat kiinnostavat niin edellisestä postauksesta löytyy niitä. Kunnon lunta ei ole tänä vuonna meillä vielä ollut. Kertaakaan ei ole lapset päässeet pulkkamäkeen vaikka uusi pulkkakin ostettiin tytölle. Tänään kuulin, että tekoluminen hiihtolenkki olisi tehty ja naapurit lähtivät hiihtämään sinne.

Päivän kunniaksi sinivalkoisia kuvia.

Viikolla oli muutama talvinen kuura päivä. Puut olivat ihanan valkoisia ja muutaman asteen pakkanen toi talven tuntua.

Kuu kattojen yllä

Bongattiin lasten kanssa suihkari taivaalla

Vielä 3-vuotiaisen (oma ja hoitolapsi) itsenäisyyspäivä askartelut:

Kummipoika tulee tänään kylään! 

Olen tehnyt hänelle tälläisen korin. Siihen voi laittaa vaikka leluja tai jotain pieniä vaatteita (sukkia tms) Tai missä tarkoituksessa nyt haluaakaan käyttää. Korista kurkistelee muumipeikko. Poika saa siis myös muumipeikko pyyhkeen ja jotain muutakin taidan koriin vielä laittaa. Korin ulkopuolelle kiinnitän vielä luultavasti pienen auton muotoisen plakaatin johon tulee kummipojan nimi. 

Niin...eihän se kummipoika vielä sentään yksin pääse meille joten hän tulee äitinsä ja isosinskonsa kanssa. Kummipojan äiti on meidän kuopuksen kummitäti. Eli meillä "kummitellaan" sitten oikein urakalla.  ;)

Kurkkailepa taas alaspäin blogissani. Siellä on muutamia uusia postauksia.  :)

Joku päivä tässä juteltiin musiikista lasten kanssa ja esikoinen on ainakin tämän syksyn ajan tykännyt Lauri Tähkästä kovasti. Kuopus sitten ilmoitti, että mun lempi laulaja on Veeti Kallio! Mulla melkein loksahti suu auki, kun en tiennyt tytön edes tietävän mistään Veeti Kalliosta. Kuulemma oli auton radiosta kuullut.

Veetin biisi Oot niin kaunis, piti sitten etsiä youtubesta ja tyttö on kuunnellut ja tuijottanut Veetin kuvaa pitkään ja hartaasti. Minäkin pidän kappaleesta kovasti, mutta mulla raja saman kappaleen kuuntelemisesta putkeen tulee kyllä paljon aiemmin mitä tytöllä.  :)

Kuopus on yhtä hymyä, kun Veetin kappaletta kuunnellaan. Ensiksi kun näki tuon kuvan Veetistä niin kommentoi: Se on vanha. (Isoveli alkoi kiusata, ja höpötteli että veeti on vanha pappa) niin tyttö puolusteli, että ei se nyt kovin vanha ole. Lisäksi totesi: "Se näyttää kiltiltä".

Seuraavana päivänäkin halusi taas kuunnella Veetiä ja silloin jo julisti: "Mä rakastan Veetiä".

Viikko sitten levoimme ensimmäiset joulupiparit. Suklaatakin olen syönyt siihen tahtiin, että hirvittää. Päivät ovat kuitenkin olleet niin pimeitä ja synkkiä, että on hyvin voinut keskellä päivääkin sytytellä kynttilöitä ja tunnelmoida piparien, suklaan ja lämpimän kaakaon kanssa.

Mahdoinkohan kirjoittaa täällä blogissa siitä, kun sain naapuritalosta jäkälää pussillisen? Viimein sain siitäkin tehtyä asetelmia pihalle. Vielä olisi jäkälää jäljelläkin... mitäköhän siitä tekisi. Tässä kuitenkin yksi astelma jossa siis jäkälää, kuusen oksia, Komeamaksaruohon kukka (se punertava siinä keskellä) jonka nyppäsin omasta kukkapenkistä ja käpyjä. 

Meillä on viime aikoina pelattu todella paljon lautapelejä. Hoitolasten kanssakin pelataan (1-vuotiaskin menee hyvin mukana eikä koita sabotoida meidän peliä vaan istuu kiltisti mun sylissä apulaisena joka pitää kortteja tms kädessää.)

Tässä kuitenkin oman esikoisen nykyinen suosikki peli. Minun vanha Afrikan tähti. 

Tätä on nyt pelattu paljon ja itsekin tykkään pelata, koska tämä oli mun suosikki peli, jota pelasin erään ystäväni kanssa jossain vaiheessa päivittäin ja vielä monen monta kertaa päivässä. Samalla meillä oli outo tapa tuhota näkkileipä paketteja. Eli kiikutettiin rasva ja näkkäri paketti yläkertaan mun huoneeseen. Syötiin näkkäriä ja pelattiin. Erikoinen tapa, mut niin me tehtiin.

Omat lapset pelaavat tätä jo kahdestaankin. Esikoinen ohjeistaa pienempää. Sitä en tiedä huijaako, mut yks kerta kun satuin ohi kävelemään sopivana hetkenä epäilin, että veli oli laittanut afrikan tähden paikkaan minkä tiesi etukäteen. Tosin pikkusisko on voittanut niin monta kertaa kun ovat kaksin pelanneet niin tuskin veli silloin on huijannut.

Pelaaminen on kivaa ja mulla onkin ollut jo vuosia toivelista peleistä joita haluaisin meille. Olen vaan odottanut, että lapset kasvaisivat. Nyt varmasti näitä voisi jo pelata, mutta en tiedä tuoko pukki vielä tänä jouluna näitä. Eniten toivoisin Coronaa ja sen jälkeen muuttuvaa labyrinttiä. Sitä alkuperäistä versiota. Fortunakin on kiva peli, mutta sen yksi versio mulla pitäisi olla. Sen on äidin isä tehnyt omin käsin. Pitäisi vaan löytää se...on kait mun lapsuudenkodin vintillä jossain.

Synkkää ja pimeää on pihalla. Lumesta ei tietoakaan ja vettä sataa. Siksi haluan piristystä ja nyt on laiteltu ripaus punaista taloon ja valojakin sisälle. Lasten huoneisiin heidän omat valonsa, jotka toimittavat myös yövalon virkaa nyt. Olohuoneesta löytyy myös parit valot ja meidän makkariin haluaisin ehkä myös tunnelmaa, mutta ne valot on vielä kaupan hyllyllä. 

Eteisen aaltomaljakon sisältö muuttui. Kivet ja feikki meritähdet siirtyivät kaappiin ja tältä näyttää nyt. 

Keittiön valkoinen kaitaliina sai kyytiä, mutta vielä en punaista liinaa sentään laittanut vaan ruskean ja taas kynttiläalustalle ripaus punaista.

Olkkarin valot pääsivät taas lyhdyn sisään. (Älkää välittäkö noista tupla valokuvakehyksistä, kun edelleen uupuu kuvat takimmaisista kehyksistä jotka tuossa tasolla kuuluisivat olla ainoastaa. Noloa, mutta ei vain olla kehitetty kuvia aikoihin.

Mulle tuli ylläri vapaapäivä, kun hoitolapset sairastavat. On silti ihana viettää pitkä vkloppu! Ulkona on niin pimeää, että näin keskellä päivää voi sytytellä kynttilöitäkin ja tunnelmoida. 

Laitoin vielä musiikkia soimaan ja suklaatakin löytyy. (Suklaat ovat uudessa Pentikin kipossa, minkä sain 30v synttärilahjaksi esikoisen kummeilta) 

Punaista piti kaivaa esiin myös vaatekaapeista. Tytölle Lindexin mekko ja äidille Marimekon punainen pallo paita.

Hmmm...tytön mekko alkaa olla pieni ja pallo paita ei taida olla täysin mun tyyliä, vaikka 

kovasti koitankin. Paita päätyi vaan mun kaappiin, koska oli niin pirteä ja olen sitä tottakai käyttänytkin. 

Loppuun vielä esikoisen eka itse kirjoittamansa toivelista joulupukille. Kuva on tosi samea, mutta parempaa kuvaa ei ole.

Olen tosi iloinen, ettei omat lapset halunneet pyytää kaikkea mahdollista mitä lelulehdet ovat pullollaan. 

Lista on hyvin maltillinen jos ei jopa hyvin minimaalinen.  Jos täällä käy sukulaisia niin tuosta toki saa 

ottaa vinkkiä. Tosin miehen kanssa ajateltiin ostaa jääkiekkomaila ja kiekko jo synttäreiksi pojalle. Äiti 

voisi lisätä pojan listaan vielä, että pitkille kalsareille olisi tarvetta (koko varmaan noin 120cm). Yritin 

kysellä myös kumpaa toivoisi enemmän star wars vai power miners legoja, mutta ovat kuulemma yhtä 

kivoja.  Star wars legoja kuitenkin taitaa olla tällä hetkellä vähemmän. 

Kuopuksenkaan toivelista ei ollut pitkä.  Listalla oli: Petshoppitalo, petshoppeja, nukkekoti, pulkka. 

Listalta olemme itse jo ostaneet petshoppitalon ja ystäväni (neidin kummitäti) on ostanut petshoppeja 

ison pakkauksen eli niitäkin on takuulla riittävästi. Pulkalle olisi sikäli tarvettakin, että viime talven pulkka

vetelee viimeisiään (pohja rikki monesta kohtaa). Äiti voisi tähän listaan lisätä, että sukkahousuja taas 

tarvittaisiin. Nukkekoti toiveeseen pitää ikävä kyllä taas sanoa, ettei meillä ole tilaa sille. Mutta toki olen 

lapsille jutellutkin, ettei joulupukki voi aina kaikkia toiveita toteuttaakaan.  :) 

Mutta jos tästä joku haluaa ottaa joululahja vinkin itselleen niin olisi mukavaa jos ilmoittaisitte siitä 

minulle. (Ei tulisi paketeista samoja juttuja)

Nyt taas hommiin. Vaikka vapaapäivä onkin niin pitää sitä ruokaakin laittaa yms. Siivoukset ja pyykit

onneksi sain hoidettua heti aamulla pois. Mun omat tunnelma musiikitkin on vaihtuneet jo aikoja sitten

neidin titinalle musiikkiin. Esikoinen on eskarissa ja kotiutuvat kohta isänsä kanssa mahat kurnien

kotiin.

Mulla oli eilen projekti joka laitto vähän huokailemaan. Valkoista matonkudetta, mikä piti selvittää ja saada yhdelle kerälle.

Kaksi tuntia siihen meni, että oli valmista. Epätoivo meinasi iskeä välillä ja iskee vieläkin, sillä mulla on toinen vastaava sekainen vyyhti odottamassa selvitystä ja kerälle kerimistä.

Tässä valmis matonkudekerä ja vertailuna vieressä Novitan lankakerä. Isompi on kuin koripallo  :)

Valkoista oli eilen muuallakin, nimittäin maassa:

Yllä oleva kuva on otettu aamulla ja päivällä satoi hieman lisää. Kuopus teki tietysti lumesta innostuneena naapurin tytön kanssa heti lumiukon.

Lumiukolla oli oikein porkkana nenäkin, mut porkkana on tippunut näemmä ja lojuu tuolla maassa.